Eteläsaamen rikas kulttuuri ja historia elävät jokaisessa kirjaimessa ja sanassa. Tämä teksti on suunniteltu esittelemään eteläsaamen kielen ainutlaatuisia merkkejä ja kirjoitustapoja. Kielen estetiikan ja typografisen moninaisuuden korostamiseksi tämä pätkä on myös erinomainen keino testata fonttien luettavuutta ja visuaalista houkuttelevuutta. Eteläsaame, sen laaja sanasto ja stylistinen joustavuus, sopii erinomaisesti sekä perinteisiin että moderneihin suunnitelmiin.

Disse lin dibr’etamme nâjbien dappeb, skárján dappeb, náluo-goadieb jih båŋguob, gusnie lij bîstˈe jih suorme-goadie-dappe.

Sviar, norðmenn og danir skilja heilt væl hvønnannan. Teir hava størri trupulleikar við íslendskum, hóast íslendskt líkist tí skandinaviska málinum, ið varð tosað fyri túsund árum síðan. Næstringur hjá íslendskum er føroyskt, men málini eru ikki so lík, at ein íslendingur skilir ein føroying uttan trupulleikar.

Ig wet fel ur ruoli eð brukeð wårå dar gęslpåytjin add dugåð riet nån uonngums. Addum ien slaikan uonnngums i geslun ięssn. Dar påytjin add rietað upp gumsan so an kam uppend og ulld tågå påykan, so kåy’tt påytjin …

Eð war ien uvendes grann witterdag, straks etter nyåreð. I suolstjinį upą̊ Relldalsäðn war eð warmt og guott. Bar liteð laingger framą̊ da’n ulld eð far byr ą̊ drupå frą̊ grånum og tollum, so war yvyrdraiðner min ien aispansar, so dier såg aut sos nog underlig statyer.

Undą̊ för undą̊ fuor ig föstå ur launggsamt du add eð, Lisslprinsn menn. Laindj i seð add it du noð eller uonå dig ą̊ eld kuogå ą̊ grannsuolniðgaunggą. Eð föstuoð ig um morgun fiuord da'n, mes du lit að mig: Ig tyttjer so mitjið um suolnið­gaunggą.

Ubmejesámiengiälane sujjatebe substantijvijde kásusijne. Dáruongiälla adná prepositionijde dán uvdaste, uvddamiärkan dehte gåhtie, gådieste jah gåhtáje. Ubmejesámiengiälasne leä åkttsie kásush.