Eteläsaamen rikas kulttuuri ja historia elävät jokaisessa kirjaimessa ja sanassa. Tämä teksti on suunniteltu esittelemään eteläsaamen kielen ainutlaatuisia merkkejä ja kirjoitustapoja. Kielen estetiikan ja typografisen moninaisuuden korostamiseksi tämä pätkä on myös erinomainen keino testata fonttien luettavuutta ja visuaalista houkuttelevuutta. Eteläsaame, sen laaja sanasto ja stylistinen joustavuus, sopii erinomaisesti sekä perinteisiin että moderneihin suunnitelmiin.

Disse lin dibr’etamme nâjbien dappeb, skárján dappeb, náluo-goadieb jih båŋguob, gusnie lij bîstˈe jih suorme-goadie-dappe.

“Mäne, sanui Vedehine, da kutsu händast völ bortsale." Hän i mäni i sanui: "t'ätain käsk bortsale kutsta, kudam sordab toisen; kun sinä sordat , ka i d'engad andamai." Hän n'etsä briha sanui: "mäne nakhu pikkuisehe, om milai penskan taga sada voosne uk, iske händast dubinal, i hän sintai sordab.”

Undą̊ för undą̊ fuor ig föstå ur launggsamt du add eð, Lisslprinsn menn. Laindj i seð add it du noð eller uonå dig ą̊ eld kuogå ą̊ grannsuolniðgaunggą. Eð föstuoð ig um morgun fiuord da'n, mes du lit að mig: Ig tyttjer so mitjið um suolnið­gaunggą.

Nú hefi ek sagt ykkr æfisögu mína, segir hann. Mikil þiki mèr saga þín, fóstri! segir Sigmundr; en nú vil ek: segja þèr, at ek hefi eigi vel launat þèr þinn velgjörníng ok fóstr, þvíat dóttir þín sagði mèr, þá er vit skildum, at hún væri með barni, ok er þar eingi maðr í týgi til, nema ek, ok því fór ek mest í brott, at ek hugði, at okkr mundi þat áskilja.

Kinematograf om sidodud fil'miden sädandha i toštmižhe ristitun radmižen toižend. Se mülütab ičheze fil'man kävutandad kut čomamahton čuraduz (kinočomamaht), kinotehnikan šingotez, kinoindustrii. Sätas fil'mid ümbrišton likujiden kuviden kirjutamižel kinoapparatoiden vai digitaližiden kameriden abul, mugažo tehtas kuvišpäi mul'tiplikacijan i programeffektoiden kävutandanke.