Tunturin laukkee tuuli kosketteli kellastuvvaa, maahanvarissevvaa varttaki, joka oli ohukaisila juurila tarttunu tähän laihalta näyttävhään maapörhään ja kaikin voimin piteli siitä kiini, ettei se maailman tuuli menneissä, minkä nyt vain, siirtäis sitäki muuhun paikhaan. Senki toivo oli jäätä paikoile elämänajaksi. Muvvala kukka jäis orvoksi ja juurettomaksi.

Eteläsaamen rikas kulttuuri ja historia elävät jokaisessa kirjaimessa ja sanassa. Tämä teksti on suunniteltu esittelemään eteläsaamen kielen ainutlaatuisia merkkejä ja kirjoitustapoja. Kielen estetiikan ja typografisen moninaisuuden korostamiseksi tämä pätkä on myös erinomainen keino testata fonttien luettavuutta ja visuaalista houkuttelevuutta. Eteläsaame, sen laaja sanasto ja stylistinen joustavuus, sopii erinomaisesti sekä perinteisiin että moderneihin suunnitelmiin.

Wardeitkateisei andelta milostinat teiden rahfhan aigan, siks mis'e hö teit n'ähtais': muga ei line teile nahradat tatas teiden taivhalises.

Undą̊ för undą̊ fuor ig föstå ur launggsamt du add eð, Lisslprinsn menn. Laindj i seð add it du noð eller uonå dig ą̊ eld kuogå ą̊ grannsuolniðgaunggą. Eð föstuoð ig um morgun fiuord da'n, mes du lit að mig: Ig tyttjer so mitjið um suolnið­gaunggą.

Lierruo-biegŋja daggár bälij vánatallá ieluon bijrra ja ij akttak bijgŋuolissa luöjtieh. Die måddie bálliena daggár biegŋja, juhka ij leäh ållást lieratuvvama, die butsijda válldá ja dulvada. De daggár bälij tjuavrrá suv báddáje válldiet jah slåvvat.

Båtsuoj-bieŋjuv galggá báddie-gietjiesna álggiet lieratit. De tjuavrrá jiehtja viegadit ráddiesta ráddáje jah nav ájaj livva-sijiesna, guh jiehtják súhph. Die galggá daina báddie-bieŋjijne viegadit bijrra ieluon, nav júhtie biegŋja galggá vuöjdniet gúktie almatjh gelggh dahkat.

Ajn Mävur èr nevndur Grujmur Kamban, han fowr fistur at biggja Förjar, meni Häraldur hin hårfagri vär å Døvun; tå fluddi firi Owdømi hansara mengur Mävur; summir settu se uj Förjun og bigdu här, men summir lajtavu til onnur Ojulond.