Ruijan Kaiku oon monenkielinen. Tekstimäärä jakkautuu siihen laihiin ette 75 prosenttii oon ruijaksi, nuoin 20 prosenttii kvääniksi ja viisi prosenttii suomeksi. Paras olis jos kaikki sisältö olis lukheila kvääniksi, mutta tämä jättäis ulkopuolele monet lukkiijat jokka oon menettänheet oman syđämenkielen. Muutamisti meilä oon tekstii kansa meänkielelä ja ruottiksi.

Eteläsaamen rikas kulttuuri ja historia elävät jokaisessa kirjaimessa ja sanassa. Tämä teksti on suunniteltu esittelemään eteläsaamen kielen ainutlaatuisia merkkejä ja kirjoitustapoja. Kielen estetiikan ja typografisen moninaisuuden korostamiseksi tämä pätkä on myös erinomainen keino testata fonttien luettavuutta ja visuaalista houkuttelevuutta. Eteläsaame, sen laaja sanasto ja stylistinen joustavuus, sopii erinomaisesti sekä perinteisiin että moderneihin suunnitelmiin.

“Mäne, sanui Vedehine, da kutsu händast völ bortsale." Hän i mäni i sanui: "t'ätain käsk bortsale kutsta, kudam sordab toisen; kun sinä sordat , ka i d'engad andamai." Hän n'etsä briha sanui: "mäne nakhu pikkuisehe, om milai penskan taga sada voosne uk, iske händast dubinal, i hän sintai sordab.”

Wardeitkateisei andelta milostinat teiden rahfhan aigan, siks mis'e hö teit n'ähtais': muga ei line teile nahradat tatas teiden taivhalises.

Undą̊ för undą̊ fuor ig föstå ur launggsamt du add eð, Lisslprinsn menn. Laindj i seð add it du noð eller uonå dig ą̊ eld kuogå ą̊ grannsuolniðgaunggą. Eð föstuoð ig um morgun fiuord da'n, mes du lit að mig: Ig tyttjer so mitjið um suolnið­gaunggą.

Lierruo-biegŋja daggár bälij vánatallá ieluon bijrra ja ij akttak bijgŋuolissa luöjtieh. Die måddie bálliena daggár biegŋja, juhka ij leäh ållást lieratuvvama, die butsijda válldá ja dulvada. De daggár bälij tjuavrrá suv báddáje válldiet jah slåvvat.

Ryöjdnahin ïntán. Såmies luejtten die, guh die gijđđak njåladähtjen. Die luejtten dassás guh die mesijde älggen meärkkuot miesiekuv, mesijde meärkkuot. Bühttjen álduojde, men die dállie jis idtjen nága bühttjieh álduojde. Jah luejtth die butsjijde dassás guh die… guh sarvvájd älggeh tjühkket, byöbmastallagåhtiet.

Ajn Mävur èr nevndur Grujmur Kamban, han fowr fistur at biggja Förjar, meni Häraldur hin hårfagri vär å Døvun; tå fluddi firi Owdømi hansara mengur Mävur; summir settu se uj Förjun og bigdu här, men summir lajtavu til onnur Ojulond.

Nú hefi ek sagt ykkr æfisögu mína, segir hann. Mikil þiki mèr saga þín, fóstri! segir Sigmundr; en nú vil ek: segja þèr, at ek hefi eigi vel launat þèr þinn velgjörníng ok fóstr, þvíat dóttir þín sagði mèr, þá er vit skildum, at hún væri með barni, ok er þar eingi maðr í týgi til, nema ek, ok því fór ek mest í brott, at ek hugði, at okkr mundi þat áskilja.